Vihdoinkin!!!

Hei kaikki ihanat!!! Vihdoinkin pääsin postaamaan jotain. Aamulla kun heräsin päätin pakata Ellin rattaisiin ja lähteä viipottamaan 5 km:n päässä sijaitsevaan mummolaan bloggaamaan <3 Se meidän nettijupakka on mitä melkoisin! Eilen kun taas soitin ja kysyin tilannetta sain kuulla ettei meille ole tulossakaan koko kaapelia :< Ei siinä muuten mitään mutta satutaan asumaan juuri sellaisessa peittokohdassa ettei mokkulakaan toimi. Mutta se siitä, en aio sen tätä enempää estää harrastustani. Onneksi tämä mummola on aika lähellä :)

 Ensiksi voisin esitellä hieman Ellin kevät-takkia ja kyllä, se on kevät-takki vaikka onkin joulun punainen :) Päällinen on siis ehtaa puuvillaa, tuota ruskeaa aivan ihanaa sienikangasta minulla oli niin vähän että jouduin sitten vähän soveltelemaan mutta ihan kivalta näyttää noinkin. Hihoista ja hupun sisäpuolelta pilkottava vaalea sienikangas on puolestaan Eurokankaan palalaarilöytö! Taitaa olla samaa sienikangasta josta Ruttu-Nuttu ompeli jokin aika sitten pojilleen sienitakit, tämä on vain punasävyinen ja sopi loistavasti tähän takkiin. Napit on myös päällystetty samaisella kankaalla.


Ja noista napeista vielä, voi elämä miten osasikaan jännittää tehdä napinlävet! Olen tähän asti onnistunut välttelemään sitä laittamalla aina sen helpon vetskarin, mutta nyt päätin opetella. Ties kuinka monta testiläpeä ompelin ennen kuin kädet tärräten tartuin valmiiseen takkiin ja kieli keskellä poskea ompelin. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen, minun koneessa kun ei jostain syystä toimi se napinläpiommel (lue: en osaa käyttää sitä). 


Takki on vuoritettu ohuella tikkikankaalla mutta hupun jätin vuorittamatta ihan sen vuoksi ettei se paina niskassa kun eihän sitä aina päässä pidetä :) Hihoissa on myöskin kääntövaraa ja toivon takin menevän vielä syksynäkin. Taskun sivuun näpersin Pikku piltin merkin tulostimella ja siirtopaperilla. Kaikin puolin näpsäkkä takki ja neiti tykkää siitä kovasti <3

Varsin punasävyinen tämä postaukseni, sillä seuraavaksi ajattelin vilauttaa kuvan siitä syöttötuolista josta puhuin monta kuukautta sitten:
 

Valitettavasti minulla ei ole ennen -kuvaa tuolista mutta ostin siis kyseisen puukasan viime syksynä kirpparilta 15€:lla. Tuoli oli koivun ja lian värinen, ihan kolhuinen ja muutenkin aika vastenmielinen. Ihastuin kuitenkin sen muotoon ja kannoin kotiin. Sitä sitten yhdessä koko perheen tuumin hiottiin ja kannettiin mummolan autotalliin maalaukseen ja pappa sitten lopulta maalasi tuolin kirkkaan punaiseksi ja kiillotti mutteritkin uutta vastaaviksi. Ei voisi enää enempää meidän Ellin näköinen tuoli olla! :)  Pöydällä näkyvä punainen tabletti on muuten kirppislöytö, maksoi hurjan 1€ ja on kuitenkin Marimekon.

 Tässäpä kaikki tällä erää, nyt taidan lähteä takaisin kotiin käveleskelemään :) Mukavaa päivää kaikille <3
 

Elossa ollaan!

Hei kaikki! Piti nyt äkkiä tulla mummolaan koneelle jotta monen kuukauden paussin jälkeen pääsen päivittelemään kuulumisia tänne. Me ollaan muutettu lähelle tonttiamme johon siis kohtapuoliin aletaan taloa rakentamaan mutta tuonne väliaikaiseen asuntoon ei olla edelleenkään saatu nettiä!!! :/ Joten en ole pystynyt bloggailemaan aikoihin! :(  Ilmeisesti niin kallista lystiä vuokranantajalle laitattaa paritaloon kuitukaapeli (1900€ per asunto) ettei ole vieläkään raaskinut sitä laittaa ja tässä alkaa itsellä jo pikkuhiljaa pinna palaa.

Kunhan vain nyt se oma netti saadaan ni pääsen päivittelemään tekeleitä tänne blogiin ja seurailemaan teidän muiden ihania blogeja :) Mukavaa kevättä kaikille ja pitäkää peukut pystyssä jotta homma etenisi!

Leijona huppari

 Olen jemmannut kaapin pohjalle jo aikapäiviä sitten tätä ihanaa

leijonavelouria. Ajatuksissani ostin vain puoli metriä ja tähän asti olen ajatellut ettei siitä saa 116 senttistä hupparia mutta toisin kävi :) Vuoritin hupun keltaisella velourilla ja vetoketjun alavarat ovat myös keltaista velouria.  Kohdistin kankaan leikkaamisen siten, että huppuun ja takakappaleeseen tuli leijona takaapäin ja etuosassa ja hihoissa leijona on edestä päin. Ja jälleen kerran hihoissa on reilusti pituutta ja resorit pitävät ne aisoissa.

Tilkkupeitto,huoh!

 Nyt täytyy kyllä myöntää että lähdin tähän tilkkurupeamaan "takki auki" -meiningillä, eihän se ole kuin leikata kasa kangasta ja surruutella kiinni. No eihän se ollutkaan niin vaikeaa, mutta sitten kun loppusuora jo häämötti niin jotenkin ihmeen kaupalla minä sain suorakulmion mallisesta peitosta aikaiseksi jonkin ihan muun muodon mitä  alkuperäinen suunnitelma oli, pyh! 

Anyway peitto on käyttäjälleen mieluinen kuten kuvasta voi päätellä ja sen päällä sujuu niin leikit kun nokkaunetkin :)  Päälypuolen tilkut ovat kaikki pehmeää puuvillaa, samoin punaiset reunat. Takapuolella on hurjan pehmoista vaaleanpunaista babyfleeceä joka on varmasti ihana ihoa vasten jos tätä peittoa joskus käytetään ihan oikeasti peittona eikä lattia-luuttuna.  Hmm mun on varmaan pakko tehdä toinenkin jossain välissä ja mä en ala jos en saa sivuista suoria!!

PS. Peiton välissä on jonkin sortin vanua ja yläkulmassa on peiton haltijan nimi. 

Pohjolan lapset

Minulla on ollut kaapinpohjalla marinoitumassa tätä "Pohjolan metsä" -kangasta, en ole aikaisemmin osannut päättää kummalle tästä tekisin kun hölmöyksissäni ostin vain puoli metriä kangasta. Pikaisella Metsola visiitilläni löysin alekopasta "edullisesti" lisää kangasta ja kotiin päästyäni saksin siitä mekon helman ja hupparin.

Halusin mekkoon vähän jotain säväyttävää ja niimpä valitsin yläosaksi mustan velourin ja se toimii, minun mielestäni :) Jotkut eivät tykkää vauvoilla käyttää näin tummia värejä mutta meidän neidille sopii väri ku väri (hih tosin kaikki äidit mahtavat ajatella lapsistaan samalla tavalla).  Tein taakse nepparikiinnityksen ja helman poimutin reilusti. Tällä mekkosella tarkenee hyvin keskitalven pakkasissakin :)

 Huppari valmistui muuten yksinkertaisena mutta hupun vuoritin ruskealla velourilla.

Lisäsin hihoihin resorikäänteet jotta ei menisi niin äkkiä pieneksi. Paremman näköinen olisi tullut ruskealla vetskarilla mutta sellaista ei oikeassa koossa kaapista tähän ompeluintoon löytynyt.

 Siinä ne pohjolan lapsoset nyt nätisti nakottaa sulassa sovussa samaan kuosiin puettuna <3

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille! Ja tervetuloa uusille lukijoilleni ja vanhoille kiitokset kun 

olette menossa mukana <3

Sydänapiloita

Onkos kukaan muu hullaantunut tähän kuosiin? Minä ainakin olen ja onnekseni löysin tätä Michas Stoffecken trikoota Fabriinasta . Toimitus oli ripeää, olisikohan ollut parissa päivässä postilaatikossa, plussat siitä! :)

Aluksi mietin voiko pojalle pukea sydänten täyttämää paitaa mutta miksipäs ei, ja sininen on vielä meidän vesselin lempiväri. Bodyn kaavaa voisi vähän muokkailla jotta meidän pikkuneidin palleroreisille olisi enemmän tilaa <3 

Myyrää

Aatto senkun lähenee ja minäkin jopa saan aikaiseksi postata jotain näin yön pikkutunneilla.

Tänään (tai siis eilen) koristelimme jo kuusen sisälle koska lähdemme jouluksi pohjoiseen, voi sitä lapsen riemua kun sai palloja ripustella <3  Harmikseni kuusi on muovinen, tähän pikku kämppään jos lätkäisisi oikean,ihanan tuoksuisen mutta niin varisevan kuusen niin kohta joka paikka olisi neulasilla. Tähän on tyytyminen tänä vuonna, jospa ensi jouluna sitten olisi enemmän tilaa. Onneksi pihalle sain ystävältäni suloisen ja ennenkaikkea oikean pikkukuusen. He kun myyvät kuusia tarvittaessa jopa kotiin kannettuna Oulun Laanilassa, vink vink kuusta tarvitseville :)

Jotain ompeluksiakin voisin esitellä, ylläoleva Myyrä paita on ensimmäinen laatuaan joka on valmistunut minun hyppysistäni. Jotenkin olen viimeaikoina kiertänyt aplikoinnit kaukaa ja tyytynyt ihailemaan muiden blogien kauniita kuvia. Nyt sitten uskaltauduin tarttumaan saksiin ja askartelemaan tämän Myyrän hyvän ystäväni 1,5-vuotiaalle pojalle joka on muuten on melkoinen Myyrä-fani. 

Punainen trikoo on Löytöpalasta ja aplikointi on veloureista. Niskalapussa lukee tällä kertaa tulevan omistajan nimi.